Puhun nyt Suomen kansalaisena, jolla on vanha sairas äiti. Meitä kohtalontovereita on maassamme lukuisia, muttei kuitenkaan tuhansittain. Todisteena tästä olkoon yhdistyksemme toistaiseksi vaatimaton jäsenmäärä. Aikuiset lapset vanhempiensa apuna ALVA Ry on perustettu viime vuonna ajamaan ulkomaalaislainmuutosta Suomen kansalaisten iäkkäiden vanhempien osalta.
Ensisijaisesti ihmetyttää lainsäätäjien tapa puhua meistä kolmannessa persoonassa. Niin, kuin emme olisi täällä, tai kuin olisimme ymmärrystä vailla, tai emme osaisi kieltä. Ihmetyttää myös lain tarjoama mahdollisuus muuttaa pois Suomesta, kotimaastamme. Tuoreen tutkimuksen mukaan tällaisia kiusaamiskeinoja on käytössä päiväkodeissa, 3-5 vuotiaiden keskuudessa.
Puhukaa meille, kuin aikuinen aikuiselle. Kun ongelman olemassaolo on tiedostettu, keskitytään ongelman ratkaisuun. Punnitaan vaihtoehdot ja tehdään kompromisseja, yhdessä. Suomen kansalaisten ajaminen pois Suomesta ei ole ratkaisu. Suomen kansalainen ei ole maahanmuuttaja.
Nyt muutama kysymys: miksi Suomen kansalaisen perheenyhdistämisoikeudet ovat EU:n kansalaisia huonommat? Ulkomaalaislakia on muutettu 21. toukokuuta tänä vuonna Unionin kansalaisen perheenjäsenen vapaan liikkuvuuden turvaamiseksi. Minä olin ollut Venäjän ja Viron kansalainen. Luovuin molemmista vuonna 2000 saadakseni Suomen kansalaisuuden. Miksi minun oikeuteni Suomessa ovat nyt huonommat Suomen kansalaisena, kuin Viron kansalaisena?
Haluan korostaa perheen merkitystä yhteiskunnan tärkeimpänä perusyksikkönä. Perhe on itseohjautuva, omavarainen, jäsentensä parasta ajava yhteisö, jonka jäsenet ovat valmiit jopa kuolemaan toistensa puolesta.
Perhearvot ovat kannattaneet ihmiskunnan kehitystä tuhansia vuosia. Lasten perustelemattomat huostaanotot, nuorten nopea itsenäistyminen, kiireinen elämänrytmi, omaisten rajaaminen pois sairaiden ja vanhusten hoidosta murentavat perhearvoja tarjoamatta mitään tilalle.
Perhearvot on palautettava kunniaan!
Kermen Soitu, ALVA Ry, puheenjohtaja.
(tämä on puheeni mielenosoituksessa 31.5.2010 Eveline Fadayelin ja Irina Antonovan käännytystä vastaan)
Tukijat ja omaiset eivät hyväksy egyptiläisen ja venäläisen vanhuksen käännyttämistä
Venäläisen Irina Antonovan ja egyptiläisen Eveline Fadayelin tukijat järjestävät maanantaina 31.5.2010 lehdistötilaisuuden klo 15.00 (Uusi ylioppilastalo, Mannerheimintie 5 A, viides kerros, Mannerheim-sali). Lehdistötilaisuuden jälkeen klo 17.00 järjestetään mielenosoitus, joka kokoontuu Kolmen Sepän aukiolle ja lähtee puheiden jälkeen liikkeelle. Kulkueeseen odotetaan satoja käännytyssuunnitelmista huolestuneita mielenosoittajia.
Pidämme erinomaisena, että ulkomaalaislakiin suunnitellaan muutoksia, jotka tuovat
lainsäädännön lähemmäksi tavallisen ihmisen arkea ja perheiden todellisia tilanteita. Koska lakimuutos tehdään kestämättömiksi havaittujen käytäntöjen takia, asia tulee korjata Antonovan ja Fadayelin kohdalla välittömästi. Heitä ei tule käännyttää maasta, kommentoi arkkitehti ja diakoni Pär Silén.
Toisin kuin poliitikot ovat väittäneet, jo nykyisen ulkomaalaislain mukaan muille kuin Suomen kansalaisen ydinperheeseen kuuluville on mahdollista myöntää oleskelulupa. Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Tukijoiden tiedossa on, että kyseisen pykälän perusteella on jo aiemmin myönnetty vastaavassa tilanteessa oleville henkilöille oleskelulupia.
Johtavat poliitikot, kuten ulkoministeri Alexander Stubb ja pääministeri Matti Vanhanen, ovat antaneet käännytettävien perheiden ymmärtää aiemmin keväällä, että käännytyksiä ei tule tapahtumaan, vaan viranomaiset pyrkivät korjaamaan virheensä. Nyt kuitenkin perheiden kiusaamista jatketaan, mikä tuntuu kohtuuttomalta. Ovatko poliitikot jaelleet turhia lupauksia?”, kommentoi Katja Tuominen Vapaa liikkuvuus -verkostosta.
Huolenamme on, etteivät mahdolliset lakimuutokset ensi syksynä kykene auttamaan
hädänalaisia perheitä nyt. Viranomaisten olisi aika tunnustaa toimintansa virheellisyys ja korjata se. Lakiahan muutetaan, koska nykyinen käytäntö ei vastaa kansalaisten oikeustajua”, Marja-Liisa Laihia kommentoi luterilaisen kirkon kirkkohallituksesta käsin.
Kahden naisen tapausten innoittamana virinnyt kansalaisliike ei aio luovuttaa tilanteessa, vaan vaatii viranomaisia ratkaisemaan asian perheiden eduksi. Kommenttipuheenvuorot lehdistötilaisuudessa pitävät muun muassa Pär Silén (arkkitehti ja diakoni), Marja-Liisa Laihia (luterilaisen kirkon maahanmuuttajatyön sihteeri, kirkkohallitus), Kermen Soitu (Alva ry), Heikki Huttunen (Suomen Ekumeenisen Neuvoston pääsihteeri), Ulf Särs (Emmaus Helsinki) ja Katja Tuominen (Vapaa liikkuvuus -verkosto).
Lisätiedot:
Pär Silén 0500-688412
Katja Tuominen 050-5373103
PRESSMEDDELANDE
28.5.2010
Stödgrupp och anhöriga godkänner inte utvisandet av den egyptiska och den
ryska äldre kvinnan.
Stödgruppen för ryskan Irina Antonova och egyptiskan Eveline Fadayel kallar
till presskonferens måndag 31.5.2010 kl 15.00 på nya Studenthuset,
Mannerheimvägen 5 A, femte våningen, Mannerheim-salen.
Efter presskonferensen blir det en demonstration som börjar vid Tre
Smeder kl 17.00. Efter att det hållits tal kommer demonstrationståget att
röra på sig. Hundratals personer som är oroade över och motsätter
sig utvisningsbeslutet väntas sluta upp.
Det är utmärkt att det finns planer på sådana ändringar i utlänningslagen,
som gör den mera enlig med vanliga människors och familjers
verkliga vardagsliv. Eftersom den kommande lagändringen beror på att
man konstaterat att nuvarande praxis är ohållbar, så bör situationen
omedelbart korrigeras också i fallen Fadayel och Antonova. Dessa två
kvinnor bör få stanna i landet hos sina familjer”, säger arkitekten och
diakonen Pär Silén.
I motsats till vad politikerna har påstått, så erbjuder även den nuvarande
utlänningslagen möjligheten att bevilja uppehållstillstånd åt en finsk
medborgares andra familjemedlemmar än kärnfamiljen. I § 52, första momentet
står det ”En utlänning som befinner sig i Finland beviljas kontinuerligt
uppehållstillstånd, om det med hänsyn till utlänningens hälsotillstånd, de
band som knutits till Finland eller av någon annan individuell, mänsklig
orsak är uppenbart oskäligt att vägra uppehållstillstånd, särskilt med
beaktande av de förhållanden i vilka han eller hon skulle hamna i sitt
hemland eller hans eller hennes sårbara ställning.”
Stödgruppen känner till andra motsvarande fall från tidigare, där
uppehållstillstånd beviljats baserat på ovannämnda paragraf.
”Ledande politiker som utrikesminister Alexander Stubb och statsminister
Matti Vanhanen lät på våren de utvisades familjer förstå att utvisningarna
inte kommer att verkställas, utan att myndigheterna strävar efter att rätta
till sitt misstag. Nu utsätts i stället familjerna för fortsatt
lidande, vilket känns orimligt. Har politikerna utdelat tomma löften?” säger
Katja Tuominen från nätverket Vapaa liikkuvuus - fri rörlighet.”
”Vi är bekymrade över att de eventuella lagändringarna i höst inte kommer
att hjälpa de familjer som nu är i nöd. Myndigheterna borde erkänna att de
handlat fel och rätta till saken. Lagen ska ju ändras för att nuvarande
praxis inte motsvarar medborgarnas rättskänsla”, kommenterar Marja-Liisa
Laihia från den lutherska kyrkans kyrkofullmäktige.
Den medborgarrörelse som uppstått pga fallen med dessa två kvinnor tänker
inte ge upp, utan kräver att myndigheterna löser saken till familjernas
fördel. På pressinfot kommer bl.a följande personer att hålla korta
anföranden: Pär Silén (arkitekt och diakon), Marja-Liisa Laihia
(sekreterare för den lutherska kyrkans invandrarverksamhet, kyrkostyrelsen),
Kermen Soitu (Alva rf), Heikki Huttunen (generalsekreterare för Finlands
Ekumeniska Råd), Ulf Särs (Emmaus Helsingfors) och Katja Tuominen (nätverket
Vapaa liikkuvuus - Fri rörlighet).
Timo Soini on esiintynyt tänään YLE:n Ykkösaamu ohjelmassa. Hänen mukaan Suomen on noudatettava kansainvälisiä sopimuksiaan ja otettava vastaan ne 750 pakolaista vuodessa. Ainoa mainitsemansa huolen aihe oli laiton maahanmuutto, jota tuskin kukaan muukaan voisi varauksetta hyväksyä.
Timo Soinin turvapaikanhakijoiden perheenyhdistämisen käyttöä esimerkkinä laittomasta maahanmuutosta en sen sijaan voi hyväksyä. Perheenyhdistäminen tapahtuu lain ja ohjeiden mukaisesti, ja niihin tyytymättömien pitää kääntyä hallituksen ja eduskunnan puoleen. Laittoman maassa oleskelun tunnusmerkit löytyvät, esimerkiksi, poliisin sivuilla (http://www.poliisi.fi/intermin/home.nsf/pages/96340EF3A2135896C22575E1002051A4):
”Laittomassa maassa oleskelussa on yleensä kysymys siitä, että ulkomaalainen oleskelee maassa ilman vaadittavaa matkustusasiakirjaa ja/tai viisumia (oleskelulupaa). Kysymys voi olla myös maahantulosäännösten kiertämisestä siten, että laillisia maahantulomenettelyä käytetään väärin. Tällöin esimerkiksi viisumi on saatu väärin perustein asioita salaamalla tai vääriä tietoja antamalla.”
Pakolaisten mahdollisuuden perheenyhdistämiseen ovat Suomen kansalaisia laajemmat. Alkukeväästä julkisuudessa paljon huomiota saaneet Eveline Fadayelin ja Irina Antonovan käännytykset ovat herättäneet myötätuntoa kansan keskuudessa. Kyseessä ovat Suomen kansalaisten iäkkäät äidit. Mielenosoituksessa 19.3 oikeusministeri Tuija Braxille luovuttu adressi, jossa vaaditaan Ulkomaalaislain muutosta Suomen kansalaisen iäkkään vanhemman kohdalla.
Pääministeri Matti Vanhanen on jo ehtinyt luvata lainmuutosta ennen kesää. Toivottu ja kaivattu parannus on hautautunut kuitenkin niihin lukuisiin ja tavanomaisiin työryhmiin, eikä siitä enää kuulunut mitään.
Samaan aikaan Maahanmuuttovirasto, joka vain toteuttaa ylemmiltä tahoilta annetut ohjeet, on tehostanut oleskelulupien käsittelyn uusi ennätyksiin: Suomen kansalaisen iäkkään vanhemman oleskelulupahakemuksen käsittelyaika on lyhentynyt vuoden 2010 maaliskuusta lähtien kolmeen viikkoon. Päätökset syntyvät copypaste menetelmällä: äiti ei kuulu perheeseen.
Näin on tapahtunut uudestaan Eveline Fadayelille, Irina Antonovalle, kaikista uusista asiahaaroista huolimatta. Näin tapahtui myös Espoossa asuvalle Marina Senchishakille, jonka valituksen johdosta Helsingin Hallinto-oikeus peruutti Maahanmuuttoviraston aiemman kielteisen oleskelulupapäätöksen ja palautti asian uudelleen käsiteltäväksi. Uudelleen käsittely kesti tasan kolme viikkoa: oleskelulupa ei myönnetty ja hänet käännytetään Suomesta 27.5 mennessä.
Lisäys 30.5: Helsingin Hallinto-oikeus on 27.5.2010 kieltänyt Marina Senchishakin käännytyksen toimenpanon.
Hyväksyykö Venäjä Haagin lapsikaappaussopimuksen? Kukaan ei tiedä. Alkavatko Suomen lastensuojeluviranomaiset koventamaan entisestään otteitaan tapauksissa, jossa on mukana venäläisen isän tai äidin lapsi? Tai vaikkapa entisen Venäjän kansalaisen lapsi? Toivottavasti eivät.
A-studio on pureutunut Venäjän lapsikiistoihin ennennäkemättömästi jo kolme viikkoa peräkkäin. Aihe ei ole suinkaan loppuun käsitelty. Tänään 26.4 ohjelmassa mukana olleet Ulkoasiainvaliokunnan jäsenet viestittivät koko olemuksellaan olevansa valmiita torjumaan vastaavat sekaantumiset Suomen sisäisiin asioihin. Siinä he olivat mielestäni oikeassa.
Olin kuitenkin hammastuksekseni huomannut rivien välissä, että tarmokkuuden kohteena ovatkin niiden 50 000 venäläisen keskuudessa mahdollisesti vielä piilossa olevat lastensuojelutapaukset. Onko se uhkaus?
Kirjoitin jo vuosi sitten, että mielestäni Antonin äiti teki väärin, kun kaappasi poikansa Venäjälle. Huoltajuus- ja huostaanottoasioita on voitava Suomessa ajaa ja hoitaa laillisin keinoin, Suomen lain mukaisesti, ilman syrjintää ja ennakkoluuloja.
Onko olemassa salaista ohjetta siitä, että seka-avioliittojen avioeroissa lapset annetaan ”oikealle” suomalaiselle vanhemmalle?
Seuraan jo melkein vuoden ajan erästä dramaattista huoltajuusriitaa. Isä on suomalainen, äiti myös. Sillä pienellä erolla, että äiti on aikaisemmin ollut toisen valtion kansalainen.
Ensimmäinen käräjäoikeuden istunto määräsi lapset asumaan väliaikaisesti isänsä kanssa. Perusteena on käytetty jo siinä vaiheessa peruutetun huostaanoton papereita!
Huostaanottoa, joka on käynnistetty isän yhteydenoton perusteella. Huostaanottoa, jonka aikana isä on tunnustanut lyöneensä lapsia remmillä ja antoi suostumuksensa lasten sijoitukselle sijaisperheeseen. Äiti vastusti, vaati lapset itselleen, kiisti kaiken, eikä häntä vastaan löytynyt todisteita. Huostaanoton peruutusilmoituksessa lukee, ettei huostaanotolle ole perusteita. Tapaus lähenee nyt lopullista oikeuden käsittelyä. Sosiaalilautakunta on tutkinut vanhempien ja lasten olosuhteita ja kutsui äidin tutustumaan häntä koskevan osuuteen. Lausunnon tekijät, jotka eivät ole psykologeja, ei terapeutteja, eivätkä edes lautakunnan jäseniä, vaan virkamiehiä, ovat käyttäneet tähän puoli vuotta.
Äidin osuus on yhden sivun pituinen. Ensimmäisessä kappaleessa todetaan, että äidin koti on siisti, lapsilla on omat huoneet, omat sängyt ja paljon leluja.
Toisessa kappaleessa lukee, että äiti on muslimi.
Kolmannessa kappaleessa lukee, että tämän takia äiti vastustaa sitä, että lapsille annetaan katsoa väkivaltaelokuvia.
Suurimpana keskustelun aiheena on ollut se, kenen kanssa lapset ovat hiihtolomalla, kun äidillä on vakituinen työpaikka. Verrataan isään, joka on työtön, eli kykenee olemaan lastensa kanssa myös hiihtolomalla.
Tämänkö syvällisen analyysin perusteella päätetään vanhempien ja lasten kohtalosta?
Oheinen tieto on saatu Paavo Saloselta tekstiviestillä ja esitetään täällä suorana lainauksena hänen pyynnöstään:
”Anton syntynyt 02.10.03, tunnistin hänet 10.11.03 ja elatuspaperit tehtiin 09.09.04 niihin ei sisältynyt mitään poikkeuksellista. Asuimme vielä yhdessä 05.12.05 saakka. Kun Rimma kaappasi 05.03.08 Antonin niin silloin oli yhteishuoltajuus Anton kolme päivää viikossa luonani. Väliaikaisen yksin huollon sain 25.04.08 ja lopullisen 25.11.08. Joten minulla oli jo ennen yksinhuolto kun Rimma valheella 04.05.08 anoi Antonille Venäjän kansalaisuutta. Tampereen käräjäoikeus katsoo siten että yhteishuolto ei turvaa Anton Salosen oikeutta molempiin vanhempiinsa vaan Paavo Saloselle tulee myöntää yksinhuolto jotta jatkossa voitaisiin varmistaa Antonin suhteiden säilyminen kumpaankin vanhempaansa.”
События и даты по Пааво Салонену.
нижеприведенные сведения получены от Пааво Салонена текстовым сообщением и приводятся здесь в виде цитаты по его просьбе:
«Антон родился 02.10.2003, я признал отцовство 10.11.2003, бумаги об алиментах составлены 09.09.2004, в них не было ничего особенного. Мы жили вместе до 05.12.2005. Когда Римма похитила 05.03.08 Антона, у нас было совместное опекунство, Антон был 3 дня в неделю у меня. Временное опекунство себе одному я получил 25.04.08 и постоянное 25.11.2008. Так что у меня у одного было опекунство до того, как Римма с помощью обмана подала прошение на гражданство Антону 04.05.2008. По мнению уездного суда г. Тампере совместное опекунство не гарантирует права Антона на обоих родителей, наоборот, Пааво Салонену следует предоставить одному права опекунства, и обеспечить таким образом сохранение связи Антона с обоими родителями.”
Kuva: Anton Salonen ja Kermen Soitu Kokemäessä, 10.4.2010
(artikkelin lopussa sama teksti venäjäksi. В конце этот же текст на русском языке)
Pääsiäissunnuntaina soi puhelin: Antonin isä Paavo soitti ja pyysi apua. Antonin tarina esitetään venäjänkielisessä mediassa ainoastaan äidin näkökannalta, eivätkä kaikki pidä paikkansa.
Eräs Suomen venäjänkielisten piirissä esitetty Antonin äidin, Rimman, puolustusteorioista pohjautuu väitteeseen, ettei pojalla ole lainkaan yhteistä kieltä isänsä kanssa, koska poika väitettään osaavan ainoastaan venäjää, eikä lainkaan suomea.
Kauniina lauantainaamuna 10.4.2010 lähdimme ystäväni kanssa pitkälle automatkalle Kokemäkeen, maantiemaista Porin tietä pitkin. Hauskana kohtalon oikkuna pidimme sitä, että Kokemäki on myös ystäväni suomalaisen anopin pitkäaikainen asuinpaikka, jossa hän yhä asuu, vanhainkodissa. Reitti oli selvä ja hyvät taukopaikat tuttuja. Jopa huoltamoiden munkki ja kahvi – tarjoukset ovat pysyneet voimassa jo kymmenisen vuotta.
Oven avasi television ruudulta ja lehtien sivuilta tuttu mies, Paavo. Anton on ehtinyt kasvaa viimeisestä esiintymisestä kuluneiden viiden kuukauden aikana. Esikoulua käyvä poika näyttää jo koululaiselta. Ja ihan sujuvaa suomea Anton puhuu nyt, samoin kuin vuoden 2007 videofilmeiltä. Ihan tavallisen kuusivuotiaan tavoin hän pitää suklaasta ja esittelee omia lelujaan.
Kävimme Paavon kanssa läpi siistiin paksuun siniseen mappiin kootut suomalaisten ja venäläisten oikeusistuimien päätöksiä, muun muussa siitä, ettei Antonilla ollut muuta kansalaisuutta, kuin Suomen kansalaisuus. Ja isä oli pojan ainoa huoltaja.
Ympyrä on sulkeutumassa: nyt Rimma vaatii Antonin yhteishuoltajuutta. Olisiko se onnistunut paljon helpommalla, mikäli Venäjän reissu jäisi tekemättä?
На пасху зазвонил телефон: папа Антона Пааво попросил помощи. История Антона Салонена отображается в русскоязычных средствах массовой информации только с точки зрения его мамы, и не все там соответствует действительности.
Согласно некоей бытующей среди проживающих в Финляндии русскоязычных теории, защищающей маму Антона, Римму, основывается на утверждении, что у Антона и его папы нет общего языка, так как мальчик умеет говорить только по-русски, и совсем не говорит по фински.
Красивым субботним утром, 10.4.2010 я и моя подруга отправились на автомобиле в Кокемяки. Приятным совпадением оказалось то, что там долгое время жила финская свекровь моей подруги. В Кокемяках она живет и по нынешний день, в доме престарелых. Так что маршрут был ясен и места привалов знакомы. Даже рекламы придорожных заправочных «пончик и кофе» не менялись уже десять лет.
Дверь открыл знакомый по телевизору и газетам Пааво Салонен. Антон подрос за пять месяцев, прошедших со времени его последнего появления в прессе. Мальчик, учащийся в подготовительной группе, выглядит уже как школьник. Он совершенно свободно говорит по-фински как сейчас, так и на видеофильмах от 2007 года. Как и обычный шестилетний, он любит шоколадки и показывает свои игрушки.
Вместе с Пааво мы просмотрели подшитые в аккуратную толстую синюю папку документы с решениями финских и российских судов, в том числе о том, что у Антона не было другого гражданства, кроме финского. И папа был единственным опекуном ребенка.
Спираль выходит на новый виток: Римма требует совместного опекунства. Наверное, получить его было бы гораздо легче, если бы поезка с ребенком в Россию не состоялась.
Asia 1) Irina Antonova on jättänyt tänään 18.3.2010 uuden tilapäisen oleskelulupahakemuksen terveydellisiin syihin vedoten. Egyptiläisen Eveline Fadayelin on poistuttava Suomesta viim. 29.3.2010.
Asia 2) Mielenilmaus KHO:n epäinhimillistä päätöstä vastaan, perjantai 19.3.2010 kello 15:00, kokoontuminen Runebergin patsas, Esplanadin puisto, Helsinki. Oikeusministeri Tuija Brax tulee vastaanottamaan vetoomuksen Kolmen Sepän patsaalle klo 16.
Viranomaiset ovat määränneet lähtöpäivämäärän egyptiläiselle Eveline Fadayelille. Fadayelin tulee poistua Suomesta viimeistään 29.3.2010. Fadayelin on määrä näyttää viranomaisille maanantaina 22.3.2010 matkustusasiakirja, joka osoittaa Fadayelin poistuvan maasta ennen ko. ajankohtaa.
Venäläisen Irina Antonovan kohdalla lähtöpäivämäärää ei ole määrätty.
Mielenilmauksessa vastustamme KHO:n 8.3.2010 tekemää epäinhimillistä päätöstä karkottaa maastamme Suomen kansalaisten iäkkäät äidit Eveline Fadayel ja Irina Antonova. Aikuisten lasten pitää saada hoitaa vanhempiaan kotonaan.
Olemme kutsuneet mielenosoitukseen paikalle oikeusministeri Tuija Braxin, sisäministeri Anne Holmlundin sekä maahanmuuttoministeri Astrid Thorsin, joille olemme laatineet asiaa koskevan vetoomuksen.
Johanna Sarjas 040-588 39 29, Pär Silén 0500-688 41, Kermen Soitu 040-5055527
Sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälä tyrmää ajatuksen oleskeluluvasta, joka ei oikeuttaisi sosiaaliturvaan. Maahanmuuttovirasto väläytti eilen uudenlaista oleskelulupaa Suomeen tuleville iäkkäille omaisille. Käännytykset ovat nostattaneet tunteita”. Katso: http://areena.yle.fi/video/747570
Kuitenkin Suomen perustuslain mukaista on, että EU:n kansalaiset saavat Suomessa kotipaikkaoikeuden vasta 5 vuoden Suomessa asumisen jälkeen. Silti sosiaalitoimistot ihmettelevät Hesarin sivuilla, kuuluuko heille maksaa toimeentulotukea.
Ja vasta vuosi sitten B-oleskelulupien olemassaoloa on jatkettu, aivan Suomen perustuslain mukaisesti. Ilmeisesti B-oleskelulupia saaneita on jonkun verran, eikä B-oleskeluluvilla Suomessa asuvilla henkilöillä ole samanlaisia sosiaalioikeuksia, kuin muilla täällä asuvilla.
Dramaattinen päivä on kääntynyt nyt iltaan. Ennenaikainen ilo Munkkivuoren seurakunnan tarvapaikasta Irina Antonovalle on vaihtunut klo 10 jälkeen monelle mukana olleelle elämänsä suurempaan järkytykseen: siviilipukuinen poliisi odottamassa kirkon ulkopuolella, poliisi tarttumassa kiinni, poliisi lääkäriasemalla, poliisi puhuttelemassa lääkäreitä… Toimittajatkin itkivät!
Onneksi tai epäonneksi Irinan tulehdusarvot olivat poikkeuksellisen korkeat: ei matkustuskunnossa.
Seuraava toivomme on viisas lakimies Leo Hertzberg. Kokemus näyttää, että on lakimiehiä ja lakimiehiä, samoin kuin lääkäreitä ja lääkäreitä.
Illalla saadun tiedon mukaan Antonovan avustaja Leo Hertzberg on toimittanut tänään sekä uuden hakemuksen käännytyksen toimeenpanokiellosta, että uuden tilapäisen oleskelulupahakemuksen.
Tämän päivän onnellinen päättyminen on monen sattuman summa: monet ja monet avainhenkilön sattuivat olemaan tavoitettavissa juuri tänään.
Lopuksi YLEn uutisten haastattelussa Migrin Olli Koskipirtti ilmoitti Migrin ehdottavan juuri samanlaista oleskululupaa ilman oikeutta sosiaalipalveluihin, jonka minä ja ALVA ry olemme ehdottaneet jo viime vuoden heinäkuussa. Katso artikkelia Eduskunnan on ratkaistava mummo-ongelma.
Tänään 10.2.2010 Munkkivuoren seurakunta on myöntänyt 81-vuotialle halvaantuneelle Irina Antovalle turvapaikan.
Helsingin ulkomaalaispoliisi kävi hakemassa Irinan kotoa, tyttärensä luota, muttei lähtenyt kirkkoon.
Irina ja hänen perheensä ovat helpottuneita vähintään väliaikaisesta pelastumisesta. YLE, Maikkari ja Hesari kävivät paikan päällä todistamassa tilannetta. Seurataan uutisia.
Irina Antonovan perhe ja Aikuiset lapset vanhempiensa apuna ALVA Ry järjestävät mielenosoituksen hallinto-oikeutta vastaan, koska tämä on heittämässä liikuntakyvytöntä vanhusta rajan yli kuin säkkiä! Mielenosoitus pidetään 6.10.2009 klo 15.00 eduskunnan portailla. Tilaisuuteen on ilmoittautunut Facebookin kautta 135 henkilöä.
Irina Antonova on 81 vuotias liikuntakyvytön invalidi, jonka ainoa omainen, tytär on Suomen kansalainen.
Irina sairastui vakavasti 02/2008. Hänellä oli aivoverenkiertohäiriö jonka seurauksena tuli oikeanpuolen halvaantuminen. Hänellä ei pysty kävelemään edes taluttamana, eikä seisomaan omin avuin. Hän tarvitsee apua kaikissa jokapäiväisissä toimissa. Tytär on Suomen kansalainen. Hänen aviomies ja kaksi lasta ovat suomalaisia. Tyttären koko elämä on täällä Suomessa. Hänellä ei ollut muuta vaihtoehtoa äitinsä sairastuessa kuin tuoda äiti Suomeen. Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt Irina Antonovalle oleskelulupaa ja Helsingin Hallinto-oikeus hylkäsi siitä tehdyt valituksen, vaikka lain tulkinta antaisi siihen mahdollisuuden. Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt Irina Antonovalle oleskelulupaa ja Helsingin Hallinto-oikeus hylkäsi siitä tehdyt valituksen, vaikka lain tulkinta antaisi siihen mahdollisuuden. Jopa Ulkomaalaislaki antaisi Irinalle oleskeluluvan, miksi Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt Irina Antonovalle oleskelulupaa ja Helsingin Hallinto-oikeus hylkäsi siitä tehdyt valituksen, vaikka lain tulkinta antaisi siihen mahdollisuuden. Jopa Ulkomaalaislaki antaisi Irinalle oleskeluluvan, miksi näin ei ole jo käynyt? Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt Irina Antonovalle oleskelulupaa ja Helsingin Hallinto-oikeus hylkäsi siitä tehdyt valituksen, vaikka lain tulkinta antaisi siihen mahdollisuuden. Jopa Ulkomaalaislaki antaisi Irinalle oleskeluluvan, miksi näin ei ole jo käynyt?
Maahanmuuttovirasto ei myöntänyt Irina Antonovalle oleskelulupaa ja Helsingin Hallinto-oikeus hylkäsi siitä tehdyt valituksen, vaikka lain tulkinta antaisi siihen mahdollisuuden. Jopa Ulkomaalaislaki antaisi Irinalle oleskeluluvan, miksi näin ei ole jo käynyt?
Marina Senchishak on tällä hetkellä tyttärensä Oksanan luona Suomessa, mutta oleskelulupahakemus on hylätty ja karkoitus Venäjälle uhkaa.
67-vuotias Marina halvaantui aivoinfarktin seurauksena vuoden 2006 marraskuussa. Sen jälkeen hän makasi kahden vuoden ajan lähes nälkiintyneenä, vakavasti masentuneena ja itsemurhan partaalla sängyssään kotonaan kerrostalon 4. kerroksessa Sovetskissa Karjalan Kannaksella. Hän ei Venäjällä saanut asianmukaista hoitoa, eikä kuntoutusta.
Marinan vanhempi tytär Oksana on asunut Suomessa yli 20 vuotta, Suomen kansalainen. Oksanalla on kaksi lasta ja vakituinen työpaikka. Marinan toinen tytär Nina on kadonnut Venäjällä ja oletettavasti kuollut 6 vuotta sitten. Ninalla on kolme lasta, joista hän ei kyennyt huolehtimaan. Kuolleen tyttären vanhin lapsi yritti hoitaa mummoaan, mutta traumatisoituneesta, lastenkotitaustaisesta lapsenlapsesta ei ollut halvaantuneen Marinan hoitajaksi.
Marinan aviomies kuoli Marinan viereen.
Oksana-tytär pelasti leskiäitinsä Suomeen joulukuussa 2008.
Useat eri lääkärit ovat todenneet Marinan täysin riippuvaiseksi toisesta ihmisestä.
”Ei ole saanut asianmukaista kuntoutusta primaarivaiheessa”
”Tarvitsee apua kaikkiin toimiinsa”
”Hänellä on oikeanpuoleinen halvaus”
”Puheen tuottamisessa on suuria vaikeuksia”
”Oirekuva on vaikea, potilas ei pärjää yksin elävänä”
”Marina Borisovna Senchishak ei pysty elämään itsenäisesti, eikä häntä nykytilassa voida myöskään kuljettaa Venäjälle.”
Suomessa Oksana maksoi äitinsä syöpäleikkauksen yksityisellä lääkärillä. Venäjällä ei huomattu tai välitetty hoitaa päälaella ollutta, näkyvää syöpäkasvainta. ”En odota, että suomalainen yhteiskunta maksaisi äitini hoitoa. Haluaisin vain, että hän saisi luvan olla täällä.”- sanoo Marinan tytär Oksana Kinnunen.
Painajaisten täyteiset yöt
Vaikka ainoa elossa oleva lapsi asuu Suomessa, oleskelupaa ei myönnetty!
Espoon poliisi aikoo kyydittää avuttoman vanhuksen vastentahtoisesti rajalle. ”Suomen virantoimitus päättyy kun Marinan passiin Venäjän rajalla lyödään saapumisleima. Mitä sen jälkeen tapahtuu kukaan ei tiedä”, - Marina Senchishakin asianajaja Leo Hertzberg sanoo.
Kielteisestä oleskelulupapäätöksestä on tehty valitus Helsingin hallinto-oikeuteen, ja valituksen käsittely on kesken. Käännytyksen toimeenpano on kielletty Helsingin hallinto-oikeuden päätöksellä 30.9.2009 asti, mutta sen jälkeen käännytys voidaan panna täytäntöön vaikka valitusta ei olisikaan käsitelty, jollei saada uutta keskeytymispäätöstä hallinto-oikeudesta.
Syöpähoidot ja taistelu byrokratian kanssa ovat vieneet Oksanan ja Marinan jaksamisensa äärirajoille. ”Näen yöllä painajaisia, että viranomaiset antavat äidilleni, eläinten tavoin, viimeisen armahtavan piikin!”
Oksanan ystävä Pirkko Taipale (DI, koulutuspäällikkö): ” Olen seurannut Oksanan ja hänen venäläisen perheensä elämää läheltä 13 vuoden ajan. Olen mm. vieraillut Oksanan kanssa Venäjällä näiden vuosien aikana 6 kertaa. Olemme mm. vieneet autollani avustustavaraa sukulaisille. Olin mukana omalla autollani hakemassa Marinaa Oksanan kanssa Suomeen 6.-7.12.2008. Olen tutustunut Marinan olosuhteisiin Venäjällä ja pidän kaikkien osapuolten kannalta ainoana inhimillisenä ratkaisuna, että hän saa jäädä Suomeen asumaan tyttärensä Oksanan kanssa. ”
Marinan puolesta taistelevat nyt Oksanan ystävät, Alva ry ja varatuomari Leo R. Hertzberg.
Seurasin mielenkiinnolla roskanpoimijan valtavaa yleisömenestystä, vaikka en ajan puutteen takia osallistunut keskusteluun.
Hän kirjoittaa, että ”nyt ollaan siinä vaiheessa, että maahanmuuttajat kertovat meille, keitä somalilaisiin, egyptiläisiin tai venäläisiin ydinperheisiin kuuluu. Kaikki ydinperheen jäsenet pitää päästää maahan perhesidonnaisuuksiin vedoten.”
Mitä väärää on siinä, että jokainen tietää paremmin, kuka hänen perheeseensä kuuluu?
Pitääkö ”maahanmuuttajien” osallistuminen poliitiikaan kieltää?
Sitä paitsi en suostu enää olemaan maahanmuuttaja. 18 vuotta Suomessa asuneena, 17 vuotta veroja maksaneena ja 10 vuotta Suomen kansalaisena en suostu enää sivusta katsojan, enkä poliitikan objektin asemaan.
Minulle ei ole yhdentekevää, mitä tässä maassa tapahtuu ja mihin maa on menossa. Teen töitä, maksan veroja, kasvatan lapsia. Tiedän muita paremmin, ketkä perheeseeni kuuluu. Ja kerron sen kaikille avoimesti.
Perheelta saadun tiedon mukaan lakimies arveli, että Hallinto-oikeus ehtii siihen mennessä käsitellä jo varsinaisen oleskelulupapäätöksen.
Kokemukseni mukaan sellainen aikataulu tarkoittaisi, että Hallinto-oikeus ottaa Evelinen asian käsittelyyn ohi jonojen. Henkilökohtaisesti en usko siihen.
Käännytyksen kieltäminen määräajaksi on hyvin epätavallista. Mitä tapahtuu elokuun loppuun mennessä? Ilmeisesti toivotaan, että yleisön mielenkiinto asiaa kohtaan vaan laantuisi, eikä kukaan enää lähde osoittamaan mieltä Evelinen puolesta. Toisaalta, elokuussa eduskunta on koolla ja hallitus toiminnassa, viestit on pakko ottaa vastaan.
LISÄYS klo 14:45. Helsingin Hallinto-oikeus on kieltänyt Eveline Fadayelin käännyttämisen täytäntöönpanon 31.8.2009 saakka!
Noin 30 ihmisen joukko on kokoontunut eilen tiistaina Elielin aukiolle osoittamaan mieltä egyptiläisen Eveline Fadayelin karkotusta vastaan ja vaatinut pysyvää muutosta maahanmuuttolainsäädäntöön.
Uutta Helsingin Hallinto-oikeuden päätöstä Eveline Fadayelin käännötyksen keskeyttämiseksi odotettiin jännittyneinä koko tiistain ajan. Lopullinen päätös lähteä mielenosoitukseen julkistettiin Facebookessa vasta klo 14. Eveline Fadayelin pitää esittää poliisille lentolipun Egyptiin jo ensi lauantaina, 18.7.
Ulkomaalaislakia on muutettava. Suomen kansalaisten on saatava oikeus ottaa äitinsä tai isänsä perheeseen, jos hänen toimeentulo on turvattu, avauspuheenvuoroa pitänyt Aikuiset lapset vanhempiensa apuna ALVA ry:n puheenjohtaja Kermen Soitu sanoi.
Maahanmuuttoviraston nettisivuilla (http://www.migri.fi/netcomm/co…ath=8,2472) selitetään, että perheenjäsenen määritelmän osalta Suomen kansalaisen perheenjäsenet ovat samassa asemassa kuin muunmaalaisten perheenjäsenet. Heihin ei sovelleta EU-kansalaisen perheenjäsenen laajempaa määritelmää.
Olemme kaikki yhtä isoa perhettä.
Eveline Fadayelin miniöillä, Helillä ja Tarjalla, jotka ovat sisaruksia keskenään, on iso ja tiivisti yhteyttä pitävä suku.
Eveline Fadayelin poikien anoppi Marjatta Tonteri sanoi tilaisuudessa, että Eveline Fadayel kuuluu perheeseensa. Olemme kaikki samaa isoa perhettä. Vietämme kaikki juhlapyhät yhdessä ja näemme päivittäin. Minulla ja Evelinella on samat kuusi lastenlasta. Olenko minäkin heille ulkopuolinen?
Suomeen halutaan nyt laajasti työperäisiä maahanmuuttajia tulevaa työvoimapulaa paikkaamaan. Selittäkää heille jo etukäteen, etteivät he koskaan saa ottaa vanhaa äitiänsä tai isäänsä luokseen asumaan – Marjatta Tonteri vaatii. Myös Helin ja Tarjan isä oli tilaisuudessa läsnä ja keräsi nimiä adressiin.
Myös alkuvuodesta 2009 halvaantuneen äitinsä Irina Antonovan käännytyspäätöksen takia julkisuudessa ollut Suomen kansalainen Natalja Käärik on osallistunut mielenosoitukseen. Natalja Käärik on ALVA ry:n jäsen.
Spekulointien sijasta maahanmuuttovirasto voisi julkaista tilastot oleskelulupaa hakeneista muista omaisista. Tällä hetkellä tiedot tilastoidaan vain lähtömaan perusteella, työntekijät, vaimot, lapset ja vanhukset yhtenä lukuna.
Olen iloinen, että Maahanmuuttoviraston maahanmuuttoyksikön johtaja Heikki Taskinen kannattaa ehdotustani aloittaa keskustelun ”kansallisen viisumin” käyttöönotosta (HS 9.7). Mummo-ongelmaa pitäisi käsitellä saman keskustelun yhteydessä laajemminkin.
Sen sijaan hänen puheensa tuhansista vanhuksista ovat hieman liioiteltuja. Vaikka Suomessa onkin 50 000 Venäjää äidinkielenä puhuvaa, heistä kansalaisuuden saaneita on vain 15 000. Noin puolet heistä on inkerinsuomalaisia paluumuuttajia, joiden vanhemmat olivat voineet saapua Suomeen itsenäisesti. Loput ovat pääasiassa perheitä, joissa osa ovat toistensa vanhempia.
Jäljellä olevat lähettävät vanhemmille rahaa Venäjälle aivan ministeri Astrid Thorsin neuvon mukaisesti jo vuosia. Kuten minäkin olin tukenut vanhempiani taloudellisesti vuodesta 1992 alkaen, siihen saakka kunnes isäni kuoli vuonna 2007.
Jossain vaiheessa rahan lähettäminen ei enää riitä. Kaikkea ei voi osta rahalla. Kun vanhus ei pärjää enää itsenäisesti, jonkun täytyy järjestää hänen asioita ja valvoa, että hän saa asianmukaista hoitoa, jos sellaista edes ole saatavilla. Yksinäisen avuttoman vanhuksen kohtalo on surullinen kaikissa maailman maissa.
Venäjällä, kuten Suomessakin iäkkäät ihmiset asuvat mielellään tutussa ympäristössä, itsenäisesti viimeiseen saakka, omassa kodissaan. Jos he ja heidän Suomen kansalaiset lapsensa eivät näe enää muuta vaihtoehtoa, kun tuoda vanhempansa Suomeen, se on viimeinen pakon sanelema ratkaisu.
Täytyy lopettaa puheet siitä, että Suomen kansalainen on maahanmuuttaja. Suomen kansalaisella pitäisi olla Suomessa vähintään kaikki samat oikeudet, kuin muilla oleskeluluvalla Suomessa oleskelevilla henkilöillä. Myös perheenyhdistämiseen.
Maahanmuuttoministeri Astrid Thorsilla ei ole mahdollisuutta puuttua yksittäiseen maahanmuuttoviraston päätöksiin (HS. 9.7). Hänellä pitäisi kuitenkin olla sananvaltaa maahanmuuttoviraston Ulkomaalaislain soveltamisohjeisiin. Vai onko ministerillä sananvaltaa ollenkaan?
Maahanmuuttoministeri Astrid Thors (YLEn Aamu-TV 6.7) ja vähemmistövaltuutettu Johanna Suurpää (HS 7.7) eivät näe ristiriitaa Suomen ja EU:n perhekäsitteiden välillä. Ei tarvitse lähteä kauas etsimään ristiriitoja. Ristiriitaa esiintyy yhdessä ja samassa asiakirjassa: Suomen ulkomaalaislaissa. Laki sisältää sekä Suomen kansalaisen, että EU:n kansalaisen perhekäsitteet. Jälkimmäinen sisältää myös EU:n kansalaisen ja puolisonsa huollettavat vanhemmat.
Täytyy nyt avoimesti tunnustaa, että lain takana on rahaa, eikä inhimillisyys. Ja aloittaa keskustelun mahdollisimman kustannusneutraalista mummo-ongelman ratkaisusta, kuten olen jo aikaisemmin ehdottanut
Suomessa perheenjäsenen käsite on suppeampi kuin EU:ssa.
Kysymys ulkomaalaislain perhekäsitteen muuttamisesta nousi otsikkoihin egyptilaisen Eveline Fadayelin käännytyspäätöksen takia (HS 1.7). Sitä ennen julkisuudessa on käsitelty ainakin Maria Kirbasovan, Tamara Suzin ja Irina Antonovan tapauksia.
Maahanmuuttoministeri Thors on YLEn haastattelussa viime kesänä luvannut pyytää ministeriöltä selvitystä, onko oikeuskäytäntö ”mummo-ongelmassa” kohtuullinen. Sen jälkeen ulkomaalaislakia on jo muutettu kerran ja uusi muutosprosessi tulossa vireille kesälomien jälkeen.
Ulkomaalaislaki tuntee ainakin neljä kategoriaa perheenkokoajia: Suomessa oleskeluluvalla asuva henkilö, Suomen kansalainen, pakolainen, EU-kansalainen.
Perhekäsitteet ovat samat oleskeluluvan saaneille, Suomen kansalaisille ja pakolaisille. EU:n kansalaisilla on etuoikeus tuoda Suomeen omat ja puolison iäkkäät vanhemmat.
Unionin kansalaisen perheenjäseniä ovat hänen: aviopuolisonsa; alle 21-vuotiaat tai hänen huollettavinaan olevat jälkeläisensä suoraan alenevassa polvessa samoin kuin hänen aviopuolisonsa vastaavat jälkeläiset; huollettavinaan olevat sukulaisensa suoraan ylenevässä polvessa samoin kuin hänen aviopuolisonsa vastaavat sukulaiset.
Julkisuudessa esitetyt vaatimukset tiukentaa perheenkäsitystä koskevat etupäässä pakolaisten oikeuksia.
Ulkomaalaislaki tuntee jo hyvin kirjavan joukon erityyppisiä oleskelulupia ja oleskeluoikeuksia: jatkuva oleskelulupa A, tilapäinen oleskelulupa B, oleskelulupa opiskelua varten, EU:n kansalaisen oleskeluoikeus. On tullut aika luoda oma oleskelumuoto Suomen kansalaisen vanhemmille, jotta Suomen kansalainen tuntisi oikeuden nimittää itsensä ihmiseksi. Ongelma tulee tulevaisuudessa vain kasvamaan maahanmuuton myötä, kun uusien Suomen kansalaisten vanhemmat tulevat jonkun ajan kuluttua tarvitsemaan lastensa huolenpitoa.
Ainakin Ruotsi ja Ranska myöntävät lähiomaisille vuoden viisumeita, joiden turvin lähiomainen voi oleskella maassa koko vuoden. Viisumiin voi hakea jatkoa, vaikka automaattisesti sitä ei luvata. Saksa myöntää iäkkäille vanhemmalle oleskeluluvan, mikäli aikuinen lapsi täyttää tulovaatimukset.
Seuraavaksi luettelen joitakin ehdotuksia Suomen kansalaisen iäkkään vanhemman oleskeluoikeudeksi:
Nykyinen täyden riippuvuuden käytäntö voi säilyä, kun sen sisältö avataan ja selkeytetään.
Sovelletaan B-oleskelulupien käytäntöä, jolloin henkilöllä on oikeus vain välttämättömään kiireelliseen sairaanhoitoon (ensiapu).
Sovelletaan EU-kansalaisen perheenjäsenen oleskeluoikeus toimeentuloedellytyksellä, tai myönnetään pitkäaikainen turistiviisumi.
Suomessa, jossa naisten ja miesten tasa-arvo on kehittynyt jo niin pitkälle, sekä isä, että äiti ovat yhtä päteviä hoitamaan lapsensa.
En ota kantaa siihen, oliko suomalaisdiplomaatin toiminta ollut oikeutettua. Olen kuitenkin sitä mieltä, että pojan äiti toimi väärin kaapatessaan Antonin aikoinaan Venäjälle. Suomen kansalainen Rimma Salonen on velvollinen noudattamaan Suomen lainsäädäntöä.
Pidän mahdollisena, että Rimmalla olisi voinut olla vaikeaa ajaa omia etujaan huoltajuuskysymyksissä. Omien kokemukseni mukaan Suomi on oikeusvaltio, jossa jaetaan oikeutta.
Venäjänkielisten vaikeudet oikeusasioissa liittyvät useimmiten vaikeuksiin ilmaista itseään selkeästi, sekä mahdottomuuteen palkata pätevä oikeusavustaja. Valtion oikeusavun taksat ovat vain murto-osa käyvästä arvosta ja avustajan käyttämän työn määrä valvotaan tiukasti.
Suomessa asuvat Venäjän kansalaiset ja myös entiset Venäjän kansalaiset kunnioittavat ja noudattavat Suomen lainsäädäntöä. Myös suurin osa venäjänkielisen suomi.ru foorumin käyttäjistä, johon dosentti JB viittaa, ovat sitä mieltä, että pojan isä on oikeassa.
Tampereen yliopisto on tänään todistanut olevansa strategiansa mukaisesti sivistynyt, uudistuva ja yhteiskunnallisen vastuunsa tunteva yliopisto peruuttamalla sekä Pro Karelia-yhdistyksen, sekä dosentti Johan Bäckmanin kaavailemat tilaisuudet.
Siinä, missä Pro Karelian kuviot ovat jotakuinkin selvät, toisen osapuolen todellisista tarkoitusperistä ei ole vielä olemassa luotettavaa tietoa.
Johan Bäckman selittää asian omassa blogissa näin: ”Tampere on tänään noussut miljoonien ihmisten huomion kohteeksi, kun Venäjän suurilevikkisin sanomalehti Izvestija ja brittiläinen yleisradioyhtiö BBC ovat kertoneet maailmalle Tampereen yliopistossa Hitlerin syntymäpäivänä järjestettäväksi aiotusta ProKarelia-järjestön Venäjä-vastaisesta tilaisuudesta. Izvestijan mukaan tilaisuuden järjestäjä ProKarelia on Tallinnasta käsin ohjattu revansistinen järjestö, joka on yhdessä virolaisten ja latvialaisten fasistien kanssa kehittänyt idean esittää Venäjä-vastaiseen sotaan kiihottava propagandaelokuva ”The Soviet Story” kaikissa Suomen kaupungeissa.”
Todellisuudessa Venäjän virallisin lehti ei ota kantaa tapahtumiin. Lainattu lause onkin ainoa lehden nimissä esitetty lause, jossa todetaan pelkkiä faktoja. Loppuosa 5,5 tuhannen merkin artikkelista on Johan Bäckmanin suoraa puhetta, josta hänen pitäisi itse vastata. Ks. http://www.izvestia.ru/world/article3127545/
”Venäjän observoija” verkkolehdessä 15.4.09 julkaistussa mielipiteessään Johan Bäckman väittää, esimerkiksi, että ”Suomalaiset ovat Viron apartheidin arkkitehteja. Baltian maiden russofobian arkkitehtejä ovat myös suomalaiset. Ei kuitenkaan kaikki suomalaiset, vaan Maks Jakobson”. http://www.rus-obr.ru/print/opinions/2579
Johan Bäckman, et ole virallisen Venäjän, etkä Suomessa asuvien venäjänkielisten edustaja. Edellisen kappaleen mukaan et ole edes suomalaisten edustaja. Kenen leipä syöt?
Alla Izvestijan ja Venäjän observoijan artikkelit kokonaisuudessaan:
В Тампере готовится антироссийская провокация”
Ксения Фокина 20 апреля, в день рождения Гитлера, обосновавшаяся в Эстонии финская реваншистская организация ”ПроКарелия”, требующая от России ”возврата оккупированных земель”, собирается провести во втором по величине городе Финляндии Тампере антироссийскую акцию с показом фильма ”Советская история” (месяц назад его демонстрировали в посольстве Эстонии в Хельсинки). Университет Тампере в показе фильма реваншистам отказал - в стенах учебного заведения проведет семинар глава Финского антифашистского комитета Йохан Бекман. В интервью обозревателю ”Известий” он посетовал на попытки эстонских националистов влиять на внутреннюю жизнь Финляндии. вопрос: Что за акция готовится в Тампере? ответ: Реваншистская организация ”ПроКарелия” достаточно влиятельна, в ней состоят даже некоторые финские генералы. Она требует от России ”вернуть Карелию”. Кроме того, Печенгу, часть Мурманской области, Карельский перешеек, город Выборг, часть Петербурга, острова в Финском заливе. Реваншисты из этой организации уже разработали план политики апартеида на ”возвращенных” территориях: все русские будут лишены гражданских прав, чтобы получить гражданство Финляндии им потребуется выучить финский язык и сдать экзамен. Примерно такой план осуществлен в Эстонии. в: Вообще-то для толерантной Финляндии такая политика не характерна. Ведь у вас всего 6% шведского населения, при этом шведский язык - второй государственный. о: Да, но реваншисты уже лет 15 ведут свою пропаганду, пытаясь влиять на политику нашей страны. В Тампере же они собираются показать антироссийский фильм ”Советская история”, очень популярный в Латвии и Эстонии (в нем, в частности, утверждается, что в холокосте виноват не Гитлер, а Сталин. - ”Известия”). в: Почему националистические требования реваншисты объединяют с нацистскими лозунгами? о: Дело в том, что они тесно связаны с эстонскими и латвийскими неофашистами. И даже свой штаб ”ПроКарелия” перенесла в Таллин. Вот и сейчас в Финляндии они вместе с эстонскими ультранационалистами проводят антироссийскую кампанию в рамках показа фильма ”Советская история”. Уверен, что эта идея возникла среди эстонцев и латышей. Кроме того, в Тампере они потребуют реабилитации финских военных преступников, осужденных в 1946 году за сотрудничество с Гитлером. А еще они добиваются закрытия музея Ленина. Но это очень важный культурный объект Финляндии. Он получает государственную поддержку. в: Это ведь единственный действующий музей Ленина во всей Европе. Почему именно в Финляндии он сохранился? о: Потому что Финляндия - толерантное государство. Мы уважаем все периоды нашей истории. И царский, и шведский. Мы не отрицаем нашу собственную историю. Находясь в составе Российской империи, мы получили все государственные институты. А значение Ленина для Финляндии вообще неоценимо. Кстати, он получил огромную поддержку от финнов. Несколько раз скрывался у нас. А в 1905 году у русских социал-демократов было собрание в Тампере. Там Ленин впервые встретился со Сталиным. В этом здании и создан музей. Это часть истории. То, что происходит сейчас, - это попытка эстонских неофашистов повлиять на нашу жизнь. в: Как вы собираетесь им противостоять? о: Мы будем говорить людям правду об этом фильме и о тех людях, которые его пропагандируют. Как доцент кафедры социологии права юридического факультета Хельсинкского университета могу сказать: демонстрация фильма - прямое нарушение статьи 8.11 финского уголовного кодекса. Это разжигание межнациональной розни. Кроме того, он недостоверен. В нем много исторических несоответствий. Поэтому и тема нашей конференции в Тампере - ”Фальсификация истории как оружие в войне против России”.
В этом фильме, например, используются прямые цитаты из нацистской пропаганды 1941-43 годов, когда гитлеровцы пытались представить СССР преступным государством. Кадры взяты непосредственно из нацистских пропагандистских фильмов, например, из ленты 1941 года ”Красный туман”. Потом, там утверждается, что голодомор был затеян Сталиным с целью извести украинский народ. При этом приводятся кадры, не имеющие ничего общего с Украиной. Всего не перечислить.
В Тампере нас пригласили студенты исторического факультета университета. Это их инициатива - в ответ на акцию реваншистов. в: Вы баллотируетесь на выборах в Европарламент в этом году. Какова ваша программа? о: Главная тема моей предвыборной кампании - защита меньшинств и ликвидация политики апартеида в Эстонии и Латвии, где около 650 тысяч человек лишены гражданских прав. Это - уникальное явление на планете. Да и те русские, которые получили гражданство, находятся под контролем. Потому что задача полиции безопасности Эстонии (КАПО) - предотвратить любые попытки политической самоорганизации русских. КАПО ведет войну против тех, кто открыто выражает свое мнение. На днях полиция безопасности издала ежегодник. Это - страшная антирусская пропаганда. Там открытым текстом говорится, что все русские в Эстонии - пятая колонна, агенты России. в: Почему Финляндия не повлияет на Эстонию? о: В последнее время в финско-эстонских отношениях наметился разлад. Здесь понимают, что фальсификация истории, к которой прибегают власти Эстонии для оправдания апартеида, неприемлема. При этом наш президент Тарья Халонен немало сделала для интеграции Эстонии в Европу - несмотря на положение там национальных меньшинств. Эстония - это в какой-то мере ее хобби. Каждое лето Халонен ездит в эстонский хутор, где изучает эстонский язык.
За происходящее в Эстонии отвечает Финляндия Автор Йохан Бекман
Создано 15/04/2009 - 13:45
В европейской политике на подходе новые силы. Борец с неофашизмом, председатель антифашистского комитета Финляндии, защитник Бронзового солдата и автор книги ”Бронзовый солдат” Йохан Бекман баллотируется депутатом в Европарламент. Первое интервью после решения стать депутатом Европарламента Йохан Бекман дал ”Русскому обозревателю”. Русский обозреватель: Почему вы решили баллотироваться в депутаты Европарламента? Какую линию намерены проводить, какие цели перед собой ставите? Йохан Бекман: Тема кампании: нейтралитет и независимость Финляндии, акции против НАТО. Финляндия никогда не войдет в состав НАТО. Политика Эстонии и Латвии – опасные дестабилизирующие элементы в Северной Европе. Права русских в Прибалтике – ликвидация апартеида. Проблема русских неграждан – их всего 650 000 в Эстонии и Латвии. Ликвидация поддержки Финляндии для эстонских националистов и шведов для латышских националистов. Свобода слова. Антифашизм. Возрождение левых политических сил. Сотрудничество с антифашистами планеты. Р.О.: А почему вы уделяете внимание правам русских в Прибалтике? Почему для вас это важно?
Й.Б.: Потому что виноваты финские политические деятели, которые поддерживают эстонский апартеид. Апартеид – это дестабилизирующий элемент и для нас. У России и Эстонии практически нет связей и нет границы.
Р.О.: А в чем выражается нестабильность именно для Финляндии?
Й.Б.: Нестабильность отношений Эстонии с Россией и Латвии с Россией, непонятные Финляндии с Россией – Финляндия же практически отвечает за все, что происходит в Эстонии. Будет ли Финляндия вступать в НАТО? Является ли Эстония «лабораторией» для финнов?
Р.О.: Финляндия отвечает за то, что происходит в Эстонии? Это как?
Й.Б.: Архитекторы эстонского апартеида – финны. Архитекторы членства Эстонии в НАТО – финны. Архитекторы русофобии в Прибалтике – финны. Конечно же, не все финны, а, в основном, Макс Якобсон. Йохан Бекман, председатель антифашистского комитета Финляндии
Fortumin ”vanha” hallitus ratkaisi pulman ennen, kuin osattiin odottaa. Yhtiökokouksen valitsema ”uusi” hallitus voi päättää toisin, mutta tuskin. Edessämme on uhrilammas ja muutama poliitikko on kerännyt pisteet.
Onko mitään muuttunut? Tapio Kuula oli pitkään Liliuksen oikeana kätenä, mutta aloitti jo ”pysähtyneisyyden” aikana. Palataanko ajassa taaksepäin? Otetaanpa esimerkiksi vaikka entinen valtionyhtiö Sonera. Soneraan pumpattiin veronmaksajien miljardeja, mutta Fortum on tuottanut. Ja onko kukaan kuullut irtisanomisuutisia Fortumista?
Ulkopuolisille sähköyhtiön johtaminen voi näyttää helpolta, mutta menisivät kokeilemaan. Käytännössä Fortum on nyt entinen IVO eli Imatran Voima. Kuitenkin niiden välillä on kokonainen valovuosi. Haluaako kansa ryöstä ja tappaa Fortumin? Ja sitten myydä sen Siperiaan pilkkahintaan.
Kuva 1 Fortumin osakkeen hintakehitys (sin) ja OMX yleisindeksi (vihr)
Viime aikoina julkisuudessa arvosteltu Fortumin optio-ohjelma ei ole mikään uusi asia. Selitys tunteiden vyörylle löytyy talouskriisiin ja yleiseen pörssikurssien laskuun (kuva 1). Optio-ohjelman määrittämät tulot realisoituvat viiveellä, mikä tuntuu ehkä epäoikeudenmukaiselta juuri nyt. Fortum ja Lilius eivät kuitenkaan ole laman syntipukkeja.
Muistan, että olin Fortumin tytäryhtiön kevätristeilyllä Tukholmassa, kun kuulimme uutisen Liliuksen nimittämisestä Fortumin johtoon. Millainen yhtiö Fortum oli siihen aikaan? Pakkonaitettu Nesteen kanssa, Enson vesivoimalaitosten oston jälkeen pahasti velkaantunut maailmanvalloitusmatkalainen, joka rönsyili omalla teleoperaattorilla ja biokattiloiden valmistuksella ja omalla suunnittelutoimistolla.
Liliuksen aikaan Fortumissa toteutettiin huimat rakennejärjestelyt ja pantu investoinnit tuottamaan. Optio-ohjelmien idea on, että jos yhtiön kurssi kehittyy hyvin suotuisasti, ohjelmien kohteena olevat johtajat saavat korvauksen. Olisiko parempi, jos Fortumin kurssi matelisi edelleen pohjalukemissa?
Imatran Voimasta ja Nesteestä muodostetun Fortumin osake oli alkuvuosina pysähtyneisyyden symboli. Sen jälkeen alkanut kurssinousu ylitti kaikkien, ainakin optio-ohjelman laatijoiden odotukset. Fortum on myös menestynyt muita eurooppalaisia energiayhtiöitä paremmin.
Ehkäpä Fortuminkin pitäisi nyt siirtyä eteenpäin. Mikael Lilius oli tunnettu vahvana saneraajana jo Fortumin edeltävänä aikana. Fortumin saneerausoperaatio on ollut menestyksekäs ja valtio on saanut nauttia huimista osinkotuloista. Fortumilla ei ole enää tulevaisuutta Imatran Voiman tapaisena valtionyhtiönä. Saneeraus on ohi, uusi aika alkaa.
MEDIATIEDOTE HETI VAPAA JULKAISTAVAKSI Helsingin hallinto-oikeus palautti Maria Kirbasova –asian maahanmuuttovirastolle
Maria Kirbasovaa on ehdotettu Nobelin rauhanpalkinnon vastaanottajaksi toimiessaan perustamansa Sotilaiden äitien komiteassa Venäjällä. Toiminnalla vastustettiin Tshetshenian sotaa ja sotilaiden simputuksia Venäjän armeijassa.
Nyt 67-vuotias Maria Kirbasova asuu tyttärensä Kermen Soitun perheen luona Helsingissä. Maahanmuuttovirasto antoi maastakarkotusmääräyksen viime kesänä (3.6.2008). Asiassa vedottiin Helsingin hallinto-oikeuteen, joka antoi karkotuspäätöksen keskeyttämispäätöksen (12.6.08) ja asiassa toimitettiin oikeudelle lisätietoja Marian sairaudesta ja olosuhteista. Nyt asiassa on saatu seuraava päätös.
Varatuomari Leo Hertzberg kertoi Helsingin hallinto-oikeuden 1.4. tekemästä päätöksestä Maria Kirbasovan asiassa.
”Helsingin hallinto-oikeus on päättänyt palauttaa Maria Kirbasova –jutun uudelleen käsittelyyn maahanmuuttovirastoon. Asia ei siis vielä ole lopullisessa päätöksessä”, kertoo Maria Kirbasovan lakiavustaja, varatuomari Hertzberg.
Maria Kirbasovan tytär, Kermen Soitu on uudesta käänteestä tyytyväinen.
”Olemme saaneet väliaikaisen voiton äitini asiassa. Pallo on nyt maahanmuuttovirastolla, eikä ole varmuutta, miten lopullisesti käy. Vaikka perustelut siihen, että äitini pitäisi saada jäädä Suomeen, ovat riittäviä, ei vielä ole varmaa, että maahanmuuttovirasto tekisi nyt myönteisen päätökseen äitini asiassa. Ilman muuta teen kaikkeni sen puolesta, että äitini saa jäädä pysyvästi meidän perheemme luo Suomeen. Tämän prosessin aikana olen kuullut monista vastaavista tapauksista ja kohtaloista”, sanoo Kermen Soitu.
Kermen Soitu aikookin toimia jatkossa myös toisten vanhempien asialla perusteilla olevan ALVA ry:n kautta. Aikuiset lapset vanhempiensa apuna –yhdistys tulee nimensä mukaisesti toimimaan vanhenevien vanhempien apuna viranomais- ja muissa kysymyksissä.
Myös Maria Kirbasovan tukiryhmä jatkaa toimintaansa.
”Ihan tavallisen ihmisen oikeustajua vastaan sotii se, että sairas ihminen käännytettäisiin Moskovaan, jossa hänellä ei ole huoltajaa. Me jatkamme Marian tukiryhmänä ja toivomme hyvää lopputulosta”, kertoo Kirbasovan tukiryhmän vetäjä Pirkko Säilä ja kiittää kaikkia, jotka ovat olleet tukemassa Mariaa.
Monet poliitikot ja muut julkisuuden henkilöt ovat vedonneet Maria Kirbasovan puolesta. Presidentti Martti Ahtisaari on sanonut häpeävänsä olla suomalainen, jos tämä sairas vanha ihminen karkotetaan Suomesta.
Maria Kirbasovan tukiryhmän sivulta www.autamariaa.blogspot.com voi lukea aikaisemmat tiedotteet. Tukiryhmä tiedottaa jatkossa tarpeen mukaan.
Olen nyt aloittanut Kristillisdemokraattien EU-ehdokkaana tiivistahtoisen vaaliurakan.
Ensisijaisia aiheita, josta olen kiinostunut ovat:
- EU:n tehtävien täsmentäminen - Kansalasten oikeudet EU:ssa ja tasa-arvo - Perhepolitiikka, lapset ja vanhukset - Energia- ja elintarvikeomavaraisuus, ympäristönsuojelu
Jostain kumman syystä näin kunnallisvaalien alla on niin vaikea pitäytyä aiheessa ja keskustelu laajenee maailmankatsomustieteelliseksi. Ehdokas Harri Koski ilmoitti yhtäkkiä blogissani kantansa Suomen tataarien hyväksymisestä oikeiksi suomalaisiksi. Oletan, että Suomen tataarit tuskin minun hyväksyntäni tarvitsevat, eikä kenenkään muunkaan.
Samalla kuitenkin heräsi kysymys, että pitääkö vuonna 1618 solmitun Stolbovan rauhan jälkeen Kustaa II Adolfin Inkerinmaalle houkuttelemia suomalaisia talonpoikia ja heidän jälkeläisiä hyväksyä suomalaisiksi?
Jos sitten täsmennetään, että he muuttivat valtion rajojen sisällä, eivät koskaan pois maasta. Alue on menetetty sodassa, eikä heillä, pyrkimyksistään huolimatta, ollut mahdollisuutta palata Suomeen. Mahdollista se oli vain kerran, viime sodan aikana. Surullinen lopputulos on kaikkien tiedossa.
Vertailun vuoksi: voidaanko mielestäsi Amerikkaan, Australiaan tai muualle omasta vapaasta tahdostaan muuttaneiden suomalaisten jälkeläiset hyväksyä suomalaisiksi?
Kaikilla tuntemallani neuvostoliiton suomalaisilla oli vahva suomalainen identiteetti, joka sai pahan kolauksen juuri täällä, Suomessa. Silti pitävät itseään suomalaisina.
Ainoa tuntemani virallinen suomalaiseksi hyväksymismuoto on Suomen kansalaisuuden myöntäminen. Sen jälkeen meillä on täysi oikeus pitää itseämme suomalaisina. Ja jos kansa on eri mieltä, vaatikaa muuttamaan lainsäädäntöämme.
Rahoituksen asiantuntijana väitän, että Helsingin kaupungilla on varaa hoitaa vanhukset kunnolla, mikäli hallintokuluja tarkistetaan, kulujen priorisointia täsmennetään, erilaisten yhdistysten tukiaisia ja investointiprojekteja mietitään uudestaan. Vaihtoehtoja löytyy.
Joka kolmas vanhus aliravittu, niistä osa sen takia, ettei henkilökunnalla ole aikaa eikä voimia ruokkimaan niitä, eikä tutkimaan ruoan syömättä jättämisen syitä.
Katsotaan Helsingin kaupungin ensi vuoden talousarviota:
Vanhusten palveluihin Helsingin sosiaaliviraston budjetista on käytetty vuonna 2007 177,569 miljoona euroa, vuodeksi 2009 varataan 205 miljoona. Luku sisältää laitoshoidossa olevia vanhuksia, 2290 paikkaa, palveluasumisen 2348 paikkaa ja omaishoidon tuen saajat, 2000 henkilöä.
Pikaisen arvioni mukaan laitoshoidon kustannukset ovat noin puolet, 100 miljoona, josta henkilökunnan palkat noin 75 miljoona. Mikäli henkilökunnan määrän ja palkkauksen parantamiseen löytyisi 25% tai 50% siitä summasta, moni vanhusten hoidon ongelma olisi ratkaistu. Siis puhutaan 20 – 40 miljoonasta eurosta.
Vertailu vuoksi: terveyskeskusten kustannukset vuonna 2009 tulevat olemaan 1,068 miljardia euroa, josta ostopalveluja yli puolet. Olisiko tässä kulujen läpikäymisen aihetta? Kun lääkäreitä ei kuitenkaan kaikissa terveyskeskuksissa ole? Keskustelin asiasta tasan kuukausi sitten Pekka Reinikaisen kanssa. Hänenkin mielestä hyvä terveydenhoito kannattaa paitsi inhimillisestä, niin myös taloudellisesta näkökulmasta.
Helsingin talousarvion pikaisessa tarkastelussa pisti silmään ainakin seuraavat kohdat:
- katujen/teiden rakentamiseen varataan 113 miljoona euroa: onko niitä kaikki täysin välttämätöntä korjata?
- Talous- ja suunnittelukeskuksen toiminta rahoitetaan 118 miljoonalla eurolla: osaisivatko tehdä samat suunnitelmat halvemmalla?
- Liikennelaitokseen investoidaan vuonna 2009 122 miljoona euroa: uusi varikkorakennus on vasta saatu valmiiksi, ja vuonna 2008 investoitu 78 miljoona. Toiminta on silti tappiollista. Onko tämä välttämätöntä? - Kaupungin tilikauden tulos satunnaisten erien jälkeen vuonna 2007 oli 347 miljoona euroa, irtoaisiko siitä 5 tai 10% vanhusten olojen inhimillisyyden parantamiseen?
Voisin omasta mielestäni edustaa ensisijaisesti työssäkäyviä helsinkiläisiä Suomen kansalaisia.
Sen lisäksi voisin edustaa
- korkeasti koulutettuja,
- kristittyjä,
- naimisissa olevia,
- päiväkoti-ikäisten lasten vanhempia,
- nuorten vanhempia,
- urheiluharrastajien vanhempia,
- vanhoista, sairaista äiteistään ja isistään huolehtivia aikuisia,
- venäjän kieltä puhuvia,
- hyvin työllistyneitä uusia suomalaisia,
- toistaiseksi perusterveitä,
- elämänsä kunnossa olevia,
- tulevia vanhuksia,
- diabetes-potilaiden vaimoja,
- vanhojen ja sairaiden asioista kiinnostuneita,
- kerrostalojen asukkaita
- omakotitalojen omistajia,
- rakentajia ja rakennuttajia,
- vuokranantajia,
- metsän omistajia,
- mökkeileviä,
- talousasioista kiinnostuneita,
- energia-asioista kiinnostuneita,
- aktiivisia, rohkeita, aikaan saavia vaikuttajia
Hyvinvointivaltiota on systemaattisesti purettu 90-luvun laman alusta alkaen. Vielä on keskuudessamme ihmisiä, jotka muistavat, millainen hyvinvointivaltio oli ollut 80-luvulla.
Kun mielikuva on niin vahva, jälleenrakentaminen tulee olemaan helppoa, kun asiat priorisoidaan oikeaan järjestykseen.
Määritellään uudelleen, mikä hyvinvointivaltio on, paljonko se maksaa, laaditaan rakennussuunnitelma, aikataulu ja etsitään siihen rahoitus. Hyville projekteille rahoitus järjestyy aina, jopa kriisin aikana.
Todennäköisesti joistakin tavoitteista joudumme luopumaan ja toteuttamiskelpoisille kohteille joudumme luomaan uusia, innovatiivisia toteutustapoja. Ei ole kestävää kehitystä, että laadimme toisella kädellä hyviä lakitekstejä, joiden toteuttamiseksi ei ole varattu riittävästi resursseja, eikä edes ole toteutussuunnitelmia. Toisella kädellä teemme yllättäviä verotemppuja ja keksimme kunniahimoisia investointiprojekteja.
Jos osa tavoitteista ei kerta kaikkiaan ole toteutuskelpoisia, sanotaan se suoraan.
Olen juuri tulossa omaishoitajien mielenosoituksesta eduskunnan portailla OMAISHOITAJIEN VOIMAT ÄÄRIRAJOILLA, MITEN KÄY ”HYVINVOINTIVALTION”?
Paikalla oli suuri joukko kansanedustajia ja omaishoitajia. Puheet, Päivi Riisikon puhe mukaan lukien, herättivät kummastusta: puhuttiin siitä, että vain pieni määrä tukeen oikeutetuista saa sitä. Että korotetaan määrärahoja 10%:lla. Myös siitä, että tänään, tai huomenna pidetään kokous, tai Sata-komitea tulee ensi vuonna ehdottamaan jotain asian hyväksi.
Sanokaa rehellisesti, että Laki omaishoidon tuesta jää pääasiallisesti toteutumatta varojen puutteen takia. Sama kohtalo odottaa vasta eduskunnan käsittelyssä olevaa Vammaispalvelulain muutosesitystä. Paljon puhutaan siitä, että Suomessa tarvittaisiin Vanhustenhoitolakia. Lakia EI tarvita, koska sitä ei ole aikomustakaan toteuttaa.
Sanokaa kaikille kansalaisille, ettei lainsäädäntöä tarvitse noudattaa, koska valtio ja kunnat eivät itse noudattaa sitä.
Järjestämme 7.10 klo 16.30 Kansalaisinfossa illan ”Kotouttamisen haasteet maahanmuuttajan näkökulmasta”. Itselläni ei ole omakohtaista kokemusta asiasta. Eri lähteistä ja muutaman tutun kertomuksista ymmärsin, että tarkoitus oli hyvä, mutta tavoitteita ei ole vielä pystytty saavuttamaan täysimääräisesti.
Suomenkielen opetuksen laadun parannusta, työnhakijan henkilökohtaista ohjausta ja apua harjoituspaikkojen hakemisessa toivotaan lisää. Toisaalta meikein automaattiset 2 vuotta pelkkä kielenopetusta tuntuvat puuduttavilta
Toivon kommenttejanne asiaan. Pidetään pikaäänestys. Myös lyhyet vastaukset tyyliin: puolesta, vastaan, enemmän, vähemmän ovat tervetulleita.
Turvallisuutta on parannettava heti, terapioiden tulokset tulevat vasta myöhemmin. Ja vain siinä tapauksessa, jos saadaan sovituksi, että terapiat lisätään, jos resursseja löytyy, jos terapeuttikin löytyy, jos terapia tehoaa… Ja kaiken lisäksi, että kaikki kunnat pystyvät siihen.
Voidaan vain kuvitella, että elämme turvallisessa yhteiskunnassa. Käytännössä kaikissa isoissa kauppakeskuksissa, isoissa työpaikoissa, isoissa pankkikonttoreissa on jo vartijat. Verovirasto, oikeuslaitos. Sosiaalitoimistoissa suojaudutaan turhautuneita asiakkaita vastaan ja terveyskeskuksissa pelätään arvaamattomia diabetespotilaita.
Ovatko koulut ja päiväkodit viimeisiä vartioimattomuuden linnakkeita? Suomen yli on pyyhkäissyt koulu-uhkausten aalto. Vastatoimet vaikuttavat epämääräisiltä.
Eikä Kauhajoen tragedia ole vain nuorten ja heidän vanhempien asia. Myyrmanni on suuri kauppakeskus, jossa käy kaikenikäiset ihmiset. Myös minä ja kaikki kollegani käyvät siellä ruokaostoksilla. Olisimme voineet olla siellä juuri räjähdyksen aikana.
Nettikeskusteluissa ehdoteltiin, että koululaisten olisi pitänyt osata puolustautumaan. Se ei ole tavallisten kansalaisten asia. Pitääkö kaikilla olla aseita siltä varalta? Pankkien ja kauppojen henkilökunnallekin on annettu ohjeet olla vastustamatta ryöstäjää.
Suojeleeko meitä kukaan? Poliisien asiakaspalveluosaamiseen on panostettu viime vuosikymmenellä paljon. Poliisin piti myydä asiakkaalle sakkolapun niin, että asiakas on tyytyväinen. Ja asiakashan on tyytyväinen. Suurin osa suomalaisista tykkää poliiseista. Minäkin olen ollut täysin tyytyväinen niihin muutamiin kertoihin, kun olin poliisin kanssa tekemisissä puhallutus- tai muissa merkeissä.
Poliisin roolia lain valvojana täytyy korostaa. Ja vartiointia täytyy saada lisää. Kaikki me tiedämme, että pelkkä vartiointiliikkeen tarra portilla suojelee jo jonkun verran varkailta. Kartoitetaan nyt turvallisuustilanne ja järjestetään asiat heti kuntoon. Sitten, kun terapiat ovat tehonneet, vartiointia voidaan ehkä vähentää.
Diplomi-insinööri, kansainvälisen rahoituksen ja energiatalouden asiantuntija, sertifioitu projektipäällikkö. KD:n puoluevaltuuston jäsen, Helsingin KD:n hallituksen jäsen, KD:n Helsingin naisjärjestön varapuheenjohtaja, KD Helsinki venäjänkielisen osaston puheenjohtaja
